Muikkukukossa valitettiin hyväntuulisesti

Lauantaina 8.3. vietettiin historian kolmatta Etelä-Savon Valituskuorotapahtumaa Muikkukukossa.

Valituskuoro on yhteisöllinen taideprojekti, jonka idean sanoma on yhteisöllisyyden lujittamisen lisäksi yleismaailmallinen havainto siitä, että valitamme turhasta, joskin valitusten joukkoon mahtuu myös syvempi demokratian ja tulevaisuuskasvatuksen näkökulma eli ajatus paremmasta maailmasta.

Etelä-Savon Valituskuoron ideoija, alullepanija ja rahoittaja on Etelä-Savon Kulttuurirahasto, joka käynnisti vajaa vuosi sitten ”Vaikuttavaa valittamista” -hankkeen kilpailutuksen. Tapahtumakokonaisuuden toteuttajaksi valittiin mikkeliläinen yrittäjäyhteisö Volat Oy, joka tuottaa yhteensä neljä Valituskuoro -tapahtumaa ympäri Etelä-Savoa.

Sulkavan kuoron kasaaminen ja valitusten kerääminen aloitettiin viime syksynä Volatin ja Ihmekollektiivin yhteistyönä. Keräyksiä on toteutettu valitusboksein sekä verkkolomakkeella, joiden kautta ihmiset ovat saaneet jättää ajatuksiaan ja ilmoittautua mukaan kuoroon. Kaikki Sulkavalta kerätyt valitukset eivät edes mahtuneet 12 minuutin mittaiseen kuoroesitykseen, joka kuultiin Muikkukukossa tilaisuuden alussa pienen mutta sitäkin kovemman Sulkavan valituskuoron esittämänä Pauliina Hintsasen johdolla. Tallenne esityksestä tulee myöhemmin kaikkien nähtäväksi.

Valituskappaleen aiheita perattiin syvemmin esityksen jälkeisessä paneelikeskustelussa, johon yleisökin otti aktiivisesti osaa. Paneeliin osallistuivat nuorisovaltuuston puheenjohtaja Aino Kemppainen, Sulkavan kunnan elinkeinokehittäjä Mirjami Laitinen, Mannerheimin lastensuojeluliiton Sulkavan yhdistyksen hallituksen jäsen Veera Halttunen, diakoniatyöntekijä ja Kaartilankosken näytelmäpiirin esityksistäkin tuttu Juha Räisänen, partalansaarelainen matkailuyrittäjä Arja Schenkwein sekä Ihmekollektiivin hallituksen jäsen ja musiikkipedagogi Mari Hiltunen. Paneelikeskustelun juontajana toimi Mari Bahrami.

Parempaa ei ole löytynyt

Heti paneelin alussa eksyttiin valittamisen tieltä pohtimaan niitä Sulkavan hyviä puolia, jotka olivat houkutelleet palaamaan tai jäämään tänne. Useat panelistit vastasivat luonnon läheisyyden olevan tärkeä syy asua Sulkavalla. Myös rauhallisuus ja kulttuuritarjonta sai mainintoja. “Minut on saanut pysymään täällä ihmiset. Lapsille löytyi heti harrastuksia ja hyviä ystäviä. Koulu on täällä ylivoimainen”, kertoi Juha Räisänen. Arja Schenkwein taas kuvaili, miten hänen yrityksensä, Partalansaaren lomakoti, pitää hänet jumissa Sulkavalla. Lomakodin vakiomajoittujat ihmettelevät, miksi kukaan haluaisi myydä paikkaa, joka on kuin paratiisi. “Ei ole parempaa paikkaa löytynyt”, myönsi Schenkwein itsekin.

Aino Kemppainen kertoi, että he olivat nuorisovaltuuston jäsenten kesken yrittäneet keksiä, mitä sellaista Sulkavalla on, mikä houkuttaisi heidät palaamaan opiskelujen jälkeen tänne: “Emme keksineet mitään. Sukulaisia täällä on, mutta ei muuta, minkä takia palata.” Mirjami Laitinen painotti, että Sulkavalla ei kuitenkaan olla miettimässä, kuka sammuttaa valot, vaan täällä on positiivista nostetta, erityisenä esimerkkinä kulttuuri laajasti ajateltuna.

Surkeat tiet ja olemattomat taksit

Sulkavalaisilta kerätyissä valituksissa yksi suosikkiaiheista oli autoteiden surkean huono kunto, jalkakäytävien liika hiekoitus tai hiekoittamattomuus ja muut liikenneturvallisuuteen liittyvät asiat. Paneelissa keskustelua herätti joukkoliikenteen heikko jama, joka vaikuttaa niin nuorten harrastusmahdollisuuksiin kuin kylän saavutettavuuteen matkailijoita ajatellen. Erityisen vilkkaasti keskusteltiin taksien heikosta saatavuudesta. Moni harmitteli, että kyliltä ja mökeiltä olisi halukkaita tulijoita illanviettoihin ja tapahtumiin kylälle, mutta kyydin puuttuessa ei päästä lähtemään. Kunnan elinkeinokehittäjä Mirjami Laitinen kommentoi muitakin maaseutupitäjiä vaivaavaa heikkoa taksitilannetta niin, että ratkaisuja tilanteeseen mietitään ja avauksia tehdään monella taholla alueellisesti. “Markkinavetoinen ratkaisu on löydettävä, esimerkiksi houkuteltava alalle uusia toimijoita uusilla konsepteilla”

Illanviettomahdollisuuksiin liittyen yleisöstä kuultiin myös pyyntö, että keskustan katuvalot palaisivat ainakin kahteen saakka perjantaisin ja lauantaisin, jotta kylällä asuvat pääsevät liukkailla keleillä pimeällä turvallisesti kotiin. Nuorten toiveena olisi alkuviikollakin auki olevat tila, missä viettää aikaa koulun jälkeen, koska nuokkari on auki vain loppuviikosta. Myös elokuvanäytöksiä ja jalkapalloturnausta toivottiin.

Valituskuoron esityksessä pohdittiin, kannattaako uutta kouluakaan rakentaa, kun ei synny lapsia. Paneelin perheelliset osallistujat korostivat uuden koulun tarvetta niin lasten terveyden kuin pätevien opettajien houkuttelun näkökulmasta. “Lapsiperheitä pitäisi saada tänne lisää ja sen vuoksi olisi tärkeää olla tarjolla monenlaisia asumisratkaisuja, koska kaikille tonttikauppa ei ole sopiva vaihtoehto”, huomioi Veera Halttunen.

Taloröttelöt häpeäpilkkuina

Keskustan viihtyisyydestä puhuttaessa jaetuksi ison harmituksen aiheeksi osoittautuivat huonokuntoiset ja korjaamatta jätetyt kiinteistöt, jotka pilaavat muuten kauniin kirkonkylän julkisivua. Kunnan edustajat kommentoivat, että kiinteistöasioiden ratkaisemiseksi tehdään kyllä töitä, mutta yksityisomistuksessa olevien kiinteistöjen asioihin on todella hankala puuttua, eikä kunnan kannata kaikkia kiinteistöjä omikseen ostaa.

Yleisöstä kommentointiin, että kauniistikin pidettyjä pihoja ja pientareita näkyy kirkonkylälle tullessa. Myös Alanteentien puutalomiljöön ainutlaatuisuutta nostettiin esiin ja keskusteltiin talojen ylläpitoon saatavilla olevista avustuksista. Juha Räisänen kertoi varoittavana esimerkkinä Savonlinnasta, missä vanhat puutalot on purettu ja tilalle tullut betonilaatikoita. “Pitäkää niistä taloista kynsin ja hampain kiinni, se on sitä kulttuuria”, hän painotti.

Yleisöstä nostettiin myös kysymys, milloin vapaa-ajan asukkaat ja etätöitä täällä tekevät pääsisivät maksamaan veroja Sulkavalle. “Monipaikkaisuuteen liittyen alueen kunnanjohtajat ja kehittämistyötä tekevät ovat tämän asian äärellä aktiivisia. Pidetään peukkuja ja kannustetaan heitä, jotka voivat tähän asiaan parhaiten vaikuttaa” summasi kunnan elinkeinokehittäjä Laitinen.

Soutuvene täynnä kukkia

Yleisöltä ja panelisteilta löytyi runsaasti ehdotuksia keskustan esteettisen viihtyisyyden kohentamiseen. Rannan risukoita toivottiin siistittävän satamahankkeen toimenpiteiden yhteydessä ja torille saatavan enemmän näyttäviä kukkaistutuksia: vaikka vanha soutuvene täynnä kukkasia. Ehkäpä keskustaan voisi saada jopa muraalin kunnan ja Ihmekollektiivin hankeyhteistyöllä? “Kyllähän lisää väriä voisi tänne saada, onhan tää ihan sikakaunis paikka”, kommentoi Aino Kemppainen.

Mirjami Laitinen kuvaili satamahankkeen myötä koko Alanteentien raitin nousevan paremmin valokeilaan, mutta sen valmistumista joutuu vielä hetken odottelemaan. Hän kiitteli keskustelijoita timanttisista ehdotuksista ja rohkaisten ohjeisti viemään parantamisehdotuksista tietoa kuntaan vaikka ihan kunnanviraston infon kautta: “Niin asia saadaan niiden tietoon, jotka voivat tehdä työtä sen eteen. Mitä tahansa ideoita haluatte edistää, tehkää esitys ja välittäkää se vaikka minulle, niin voin järjestää tiimiä kasaan ja viedään asiaa yhdessä eteenpäin”

Koko kylän asia

Paneelin loppupuolella juontaja Mari Bahrami haastoi keskustelijoita pohtimaan, mitä kukin voi itse tehdä paremman Sulkavan eteen. “Kivaa on kyllä yrittää järjestää, mutta ollaan huomattu, että vaikka ihmiset toivoo tapahtumia, niin aika vähän tulevat paikalle. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tekee hyvää ja tapahtumiin voisi osallistua myös ihan kannatuksen vuoksi”, Ihmekollektiivin Mari Hiltunen kommentoi. Yleisöstä kiiteltiinkin Ihmekollektiivin aktiivisuutta ja kehuttiin Ihmemaa-festivaalia, toivoen kylälle lisää samanlaista ruutia ja tarinaa.

Samaisessa kommentissa pohdittiin myös sitä, miten uudet kansainväliset asukkaat saataisiin mukaan keskustelemaan sulkavalaisten kanssa. Aiheesta käytiin vilkas keskustelu, jossa tuli ilmi, että sulkavalaiset saavat kiitosta ystävällisyydestään ja vastaanottavaisuudestaan, mutta varmasti myös nurkkakuntaisuutta ja pelokkuutta ilmenee. Ulkomailta Sulkavalle muuttaneet toivovat lisää kontakteja paikallisiin ja näkevät paljon potentiaalia tässä paikassa. Arja Schenkwein kehotti paikallisia rohkeasti pyytämään muualta tulleita kylään kahvittelemaan ja ottamaan heitä mukaan harrastuksiin: “Kohtaaminen heille on tärkeää, ei se, onko koti siisti tai leipomukset hyviä”.

Yleisöstä löytyi vaikka kuinka paljon mahtavia ideoita Sulkavan elämän parantamiseen yhteisöllisin keinoin. Ehdotettiin esimerkiksi, että nuorisotilaa voisi pitää enemmän auki vapaaehtoisvoimin ja kuultiin esimerkki siitä, miten vanhemmat olivat aikoinaan toimineet yhdessä kuntaan päin saadakseen nuorille bändikämpän. Tapahtumia järjestettiin myös yhdessä niin, että kaikenikäisille oli jotain mieluisaa tekemistä.

Paneelikeskustelun ajan loppuessa keskustelun ollessa hyvässä vauhdissa todettiin, että yhteisöllisyydellä on Sulkavalla hyvä pohja, mutta sitä pitää vielä vahvistaa ja nähdä itse vaivaa sen sijaan, että odottaisi kunnan tai valtion hoitavan asiat. “Vanhempana toivon tänne enemmän koko kylä kasvattaa -mentaliteettia, että voisimme yhdessä kasvattaa meidän kylän lapsia ja nuoria”, totesi Veera Halttunen.

Kirjoittanut Mirjam Reponen